SDP:n Pinja Perholehdon vappupuhe Hyvinkäällä

Arvoisa vapun juhlaväki, hyvät hyvinkääläiset,

Pari viikkoa sitten sammutin läppärin työhuoneessani ja keräsin tavarat kasaan. Suljin oven niin, että se kolahti ja lähdin puolijuoksua kohti asemaa.

Aikalailla sillä hetkellä kun junan nokka pilkisti laiturilta, katse osui lehtitelineeseen. En yleensä ole suuri lööppien ystävä – klikkiotsikoista puhumattakaan. Mutta jostakin syystä sinä päivänä yksi onnistui voittamaan huomioni.

Kanteen oli kissan kokoisin kirjaimin painettu, kuinka moni suomalainen kokee, että päättäjät ovat irtaantuneet todellisuudesta.

Hyppäsin junaan prikulleen ennen ovien sulkeutumista, istuin alas ja hengityskin tasaantui, mutta se otsikko jäi pyörimään mieleen. 

Hyvät kuulijat,

hyvinvointivaltio on rakentunut sen varaan, että sukupolvi toisensa jälkeen huolehtii, ettei ketään jätetä asemalle, vaan että kaikki pysyvät mukana matkassa. Sen edellytyksenä on, että ymmärrämme ihmisten erilaisia elämäntilanteita ja lähtökohtia.

Kun tekee elämässä luokkahypyn, olisi helppo unohtaa, ettei elämän junassa ole aina ekstraluokkaa. 

Minun ensimmäinen ammattini on tarjoilija. Ravintola-alalla tutuksi tulivat ilta- ja yölisät, pennin venyttäminen seuraavaan palkkapäivään, kilpajuoksu sunnuntaivuorojen tuplapalkasta. Muistan hyvin myös  “lainaakko parikymppiä?” -viestit kavereille. Eikä mikään näistä ole vain muistoja minulle, vaan monen suomalaisen todellisuutta tänäänkin.

Ymmärrän siksi hyvin, että moni kokee etäisyyttä päätöksentekijöihin. Politiikassa ei ole kyse vain siitä, miten asiat ovat, vaan myös siitä, miltä ne näyttävät ja tuntuvat. Ja jos tuntuu, että lompakko on liian kevyt ja kaupassa liian kallista, silloin äänestetään muutosta. Se on inhimillistä – ja myös universaalia. 

Kun Yhdysvalloissa Trump valittiin uudelleen presidentiksi, moni selitti tulosta suurilla puheenaiheilla, vaikka taustalla vaikuttivat paljon arkisemmatkin kysymykset: pärjäänkö minä ja pärjääkö minun perheeni. Sama ratkaisee myös Suomessa. 

Hyvät kuulijat,

Tiskin ja prikan takaa näin elämän ilman filtteriä; ihmisyyden kirjon aina suhdesotkuista uuden elämän alun juhliin. Sain laskea tuopit suruun, mutta kaataa yhtä monet maljat myös ilolle.  Näin lomautukset, konkurssit ja työttömyyden. Kuuntelin pohdinnat siitä, miten pärjäisi ensi viikkoon. 

On valtavan helppoa neuvoa muita tai sanoa ylhäältä alas, että jokaisen pitäisi vain tehdä parempia valintoja. Ihminen ei kuitenkaan ole mekaaninen laskukone, joka päättää ainoastaan numeroiden perusteella esimerkiksi sen, tehdäkö töitä vai ei. 

Etenkään tässä ajassa työttömyys ei juuri koskaan ole kiinni siitä, ettei ihminen haluaisi osallistua. Työttömiä työnhakijoita on yksinkertaisesti paljon enemmän kuin työpaikkoja. Ja silti, asiassa jos toisessa, poliitikot puhuvat kuin ongelma olisi vain se, etteivät ihmiset ole ymmärtäneet tarpeeksi, yrittäneet riittävästi tai valinneet oikein.

Tosiasia on kuitenkin, että päihderiippuvuus ei katkea käskystä. Että lähisuhdeväkivallan uhri ei voi ”vain lähteä”. Että ihmistä raastava yksinäisyys ei katoa sillä, että joku käskee ryhdistäytyä ja hakeutua ihmisten seuraan.  Elämä on monella tapaa kaikkea muuta kuin mustavalkoista. Sen opin tiskin takana. 

Suurin osa ihmisistä yrittää parhaansa niissä oloissa, joissa elää. Siksi politiikan tehtävä ei ole tehdä ihmisistä jotenkin parempia, vaan tehdä hyvän tekemisestä ja yhteiskuntaan osallistumisesta helpompaa. 

Hyvät ystävät,

saarnojen sijaan nyt tarvitaan luottamusloikka. Hallituksen näytöt on kuitenkin tässä suhteessa annettu. Suomen työttömyys on EU:n kärkitasoa, maaliskuussa kausitasoitettu työttömyysaste oli 10,4 prosenttia. Se tarkoittaa yli 300 000 ihmistä.

Samaan aikaan teknologia muuttaa työelämää. Esimerkisi Nordea ilmoitti taannoin vähentävänsä jopa 1 500 työntekijää, yhtenä syynä tekoäly. Myös muualla prosessit nopeutuvat ja tehtäviä katoaa. Tekoäly voi lisätä tuottavuutta ja luoda uutta, mutta se myös muuttaa työelämää tavalla, jota emme vielä täysin ymmärrä. Siksi ei riitä, että ihastelemme tehokkuutta. Pitää myös kysyä, mitä se se kaikki tarkoittaa työntekijälle, yrityksille, osaamisvaatimuksille ja hyvinvointivaltion rahoitukselle. 

Työmarkkinoilta tulee muutenkin ristiriitaisia viestejä. Duunitorin datassa avoimien työpaikkojen määrä kasvoi maaliskuussa ensimmäistä kertaa yli kolmeen vuoteen, erityisesti teollisuudessa ja teknisillä aloilla. Se on hyvä uutinen. Mutta esimerkiksi ravintola- ja matkailualalla paikkojen määrä jatkoi laskuaan. Toisin sanoen: pieni valo näkyy, mutta se ei vielä lämmitä kaikkia. 

SDP on esittänyt toistuvasti keinoja kasvun käänteen käynnistämiseksi. Vaikkapa rakennusteollisuus – sen ahdingon lieventämiseksi olemme esittäneet muun muassa verovapautta ensiasunnon ostajille. Se piristäisi asuntokauppaa ja lykkäisi ketjut liikkeelle.

Ehdotus on kuitenkin kaikunut kuuroille korville. Sen sijaan hallitus on toistuvasti leikannut ikäihmisten, vammaisten ja muiden erityisryhmien asumisesta, mikä on heikentänyt rakentamisalan synkkää tilannetta entisestään ja syventänyt ihmisten ahdinkoa.

Uudenmaan näkökulmasta kipeästi piristystä kaipaisi palvelusektori. Se on maakunnassamme suurempi kuin koko muun maan teollisuus, rakentaminen ja maatalous yhteensä. Tämä näkyy harvoin julkisuudessa, mutta totta se on – ja siksi nyt pitäisi laittaa paukut sen ratkaisemiseen, miten palveluvetoinen Uusimaa nousee ja kääntää samalla työllisyyden nopeastikin kasvuun. 

Hyvät kuulijat, 

jotta näin voisi tapahtua, sukan varteen säästämisen ja hengityksen pidättämisen sijaan ihmisten on uskallettava luottaa tulevaan ja elää elämäänsä.

Usein hoetaan, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Niin se onkin, mutta vain jos työtä on tarjolla ja siitä maksetaan niin, että palkalla pärjää. 

Työttömyysturvaa voi ja kannattaa uudistaa kokonaisuutena. Mutta uudistuksilla pitäisi ratkaista ongelmia, ei heikentää se tasoa, kestoa tai ehtoja. Työttömyyden juurisyitä ei pureta hankaloittamalla ihmisten tilannetta kohtuuttomasti. 

Yksi räikeä esimerkki on työmarkkinatuen suojaosan poistaminen. Aiemmin sen kautta varmistettiin, että työtä kannattaa tehdä edes vähän, jos vaihtoehtona on, ettei tee sitä ollenkaan. Meidän mielestämme suojaosa pitää palauttaa. Hallitus poisti myös aikuiskoulutustuen. SDP:n mielestä sekään ei ollut järkevää. Siksi uudistaisimme tukea, ja palauttaisimme sen. SDP tekisi monella tapaa toisin. Me kuuntelisimme kansalaisyhteiskuntaa, ihmisiä ja asiantuntijoita. 

Se näkyy myös ratkaisuehdotuksissa: paremmat TE-palvelut; kohtaaminen ja aito työnhaussa tukeminen, tehokkaammat työttömien terveystarkastukset ja hyvinvointiin satsaaminen. Tuki täsmätyökykyisille ja työuran aikaisen osaamisen päivittämiselle.

Ja hyvät kuulijat,

senkin haluan sanoa, että jos ihmisiltä edellytetään kokoaikatyötä, se on myös tehtävä mahdolliseksi. 

Suomessa osa-aikatyö on ennätyksellisen yleistä, eikä syynä ole yleensä haluttomuus, vaan se, ettei lisätunteja tai kokoaikatyötä ole yksinkertaisesti tarjolla. 

Siksi vetoan hallitukseen: tehkää kokoaikatyöstä todellinen normi työmarkkinoilla. Se ei vaadi kuin sen, että osa-aikaiseen työsuhteeseen palkkaamisen edellytyksenä olisivat selkeät, lakiin kirjatut perusteet tai työntekijän oma toive.

Näin varmistetaan, että palkalla voisi aidosti tulla toimeen. Ja se myös vähentäisi oikeiston kauhistelemaa, palkkaa täydentävän sosiaaliturvan tarvetta.

Hyvät kuulijat,

Vaikka työ ja kasvu ovat hyvinvointivaltion turvaamiseksi olennaisia, yhteiskunta ei koskaan koostu vain ihmisistä, jotka jaksavat, ehtivät ja pystyvät aina täysillä. Ihminenhän on englanniksikin human being, ei human doing. 

Liian moni kokee, että tätä maata johdetaan nyt jo valmiiksi hyvin toimeentulevien ja hyvinvoivien ehdoilla. Sen näkyy esimerkiksi siinä, miten hallitus tinkii ikääntyvien palveluista ja leikkaa jopa lastensuojelusta samaan aikaan, kun suuryrityksille riittää melkein miljardin edestä veroalea velaksi.

Sanotaan, että on pakko tehdä sitä, tätä ja tuota. Esimerkiksi Valtiovarainministeriöstä on esitetty, että on välttämätöntä siirtää ihmisille yhä enemmän vastuuta hoivasta. Mutta eihän se mikään luonnonlaki ole, vaan valita. 

Jo nyt nähdään, että julkisesti järjestettyä kotihoitoa saavien määrä on laskenut usean vuoden ajan samalla, kun iäkkäiden määrä kasvaa. 

Toinen mammuttimainen muutos koskee hoivan ja hoidon hintaa. Orpon hallitus on korottanut – ja tulee yhä korottamaan – sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksuja samaan aikaan, kun lääkkeiden verotusta on kiristetty. 

Kokoomus on perussuomalaisten siunauksella virittänyt sairastaville hintapommin, joka lähes tuplaa osan maksuista. Esimerkiksi poliklinikkamaksu paukautetaan lähes 80 euroon (78e). Kolmenkymmenen seitsemän (37e) euron korotus on ministereille pikkuraha, mutta pienituloiselle eläkkeensaajalle, duunarille, pitkäaikaissairaalle – heille se on hurja summa. 

Sairastamisesta rankaiseminen on jo nyt johtanut palveluiden välttelyyn ja velkaantumiseen. Yli puoli miljoonaa sotemaksua on ulosotossa. Siksi kaikki energia tälläisen politiikan sijaan käyttää asioiden kehittämiseksi.

Yksi ehdotus, joka sisältyy myös SDP:n poliittisen ohjelman luonnokseen – on, että terveydenhuollon maksukaton seurantavastuu siirretään ihmiseltä hyvinvointialueille. Myös kaikkien maksukattojen yhdistämistä pitäisi selvittää. Muutokset helpottaisivat etenkin haavoittuvimassa asemassa olevien tilannetta. 

Hyvät kuulijat,

vaikka nämäkin asiat siirtyvät seuraavan hallituksen korjattavaksi, kertovat ne kuitenkin siitä, että muutos on mahdollinen.

Tulevaisuudesta, toivosta ja turvallisesta arjesta haluaisin noin muutenkin puhua enemmän. Sillä jos perusasiat ovat kunnossa, kestää maailman myllerrystäkin paremmin. 

Julkinen talous on otettava vakavasti, mutta ei kaventaa pelkäksi kirjanpidoksi. Hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan seurauksena alijäämä paisuu vuonna 2030 jo yli 17 miljardiin, joten on aivan väistämätöntä, että tarvitaan korjaavia toimia. Mutta samalla vakavuudella on suhtauduttava siihen, että köyhyys, eriarvoisuus ja epävarmuus kasvavat. Niilläkin on talousvaikutuksia.

Siinä missä oikeisto laskee elämää excelissä, SDP ymmärtää, ettei ihminen ole desimaali. Meille työn ja yrittäjyyden arvo on suuri, mutta niin on myös ihmisarvo. Me uskomme, että reilu työelämä, demokratia ja rauhan rakentaminen, maksuton koulutus, luonnonvarojen kestävä käyttö tai tasa-arvoiset peruspalvelut eivät ole kasvun esteitä, vaan sen edellytyksiä. 

Hyvä vapun juhlakansa,

Ravintola-ala opetti myös juhlan merkityksen. Ihmiset tarvitsevat iloa myös vaikeina aikoina. Kohtaamisia. Naurua. Tunnetta siitä, että kuuluu johonkin. Vähemmän noita ja niitä, enemmän meitä. 

Ihmiset tekevät jo nyt yhdessä valtavasti hyvää. Taloyhtiöiden talkoot, koulun myyjäiset, urheiluseurat, yhdistykset, naapuriapu. Kaikki tämä on arvokasta, sillä hyvinvointivaltio ei ole mikään hallinnon rakennelma, vaan koko kansan hanke. 

Kun junani silloin viime viikolla lopulta hidasti vauhtia ja saapui Hyvinkäällä asemalle, suuntasin kohti kaupungintaloa ja mietin matkalla vielä sitä samaa lööppiä.

On aika iso tehtävä palauttaa ihmisten luottamus yhteisten asioiden hoitamiseen. Poliitikkojen ei pidä juosta junan ikkunasta vilahtavan maiseman lailla arjen realiteettien ohi, vaan pysähtyä, kuunnella ja olla ihan tavallisten ihmisten, arjen asioiden puolella.

Arvoisa vappukansa,

Menneelle me emme voi mitään, mutta huomiseen voimme aina vaikuttaa. Huolehditaan yhdessä siitä, että se vaikutus on rakentava, että se on inhimillinen ja oikeudenmukainen

Näillä sanoilla toivotan teille oikein hyvää työväenjuhlaa, erinomaista vappua!